Kestävä valinta

Mitkä asiat kannattaa pitää mielessä, jos haluaa tehdä kestävän valinnan? Dustinin mielestä on hyvä ottaa huomion kaksi tärkeää seikkaa ennen tuotteen ostamista:

  • Ajattele koko elinkaarta – osto, käyttö ja kierrätys
  • Käytä useita kriteereitä – kestävä kehitys on nykyään paljon muutakin kuin vain ympäristökriteereitä.
    Ota selville, miten toimittaja huolehtii hyvistä työskentelyolosuhteista koko toimitusketjun laajuudelta, minkälaiset ovat ihmisoikeudet kaivoksissa, miten kemikaaleja käytetään, minkälaiset ovat terveys- ja turvallisuuskriteerit sekä miten IT-tuotteiden käytöstä ja kierrätyksestä huolehditaan.

Ympäristösertifioitu ja kestävän kehityksen mukainen elektroniikka

Maailmassa on noin 70 erilaista ympäristömerkintää elektroniikkatuotteille. Suurin osa niistä pohjautuu tuotteen elinkaareen, eli valmistukseen, käyttöön ja loppukäsittelyyn. Suurin osa merkinnöistä keskittyy ympäristökriteereihin, mutta nykyään on olemassa myös merkintöjä, jotka huomioivat työympäristöön, ihmisoikeuksiin, sosiaalisiin kysymyksiin, konfliktimineraaleihin sekä vastuulliseen tuotantoon liittyvät vaatimukset. Toinen eri merkintöjä erottava seikka on se, edellyttävätkö ne kolmannen osapuolen tarkastuksia vai pelkästään yrityksen itsearviointeja. Seuraavat kestävän kehityksen merkinnät löytyvät Dustinin verkkosivustolta:

TCO

IT-tuotteiden kestävyysmerkintä, joka perustuu moniin erilaisiin ympäristö-, sosiaali-, terveys- ja turvallisuuskriteereihin IT-tuotteiden tuotannossa, käytössä ja kierrätyksessä. Vaatimusten elinkaariajattelu tarkoittaa sitä, että TCO-sertifioitu tuote täyttää vaatimukset tuotteen koko eliniän aikana – tuotannossa, käytössä ja hävittämisessä. Tärkeä osa TCO-sertifiointia on puolueeton kolmas osapuoli, joka varmistaa, että tuotteet ja tuotanto täyttävät vaatimukset ennen sertifioinnin myöntämistä. Tuotteiden on täytettävä kaikki kulloistakin tuotekategoriaa koskevat vaatimukset ennen TCO Certified -merkinnän myöntämistä. Eri tuotekategorioiden vaatimukset muistuttavat monin paikoin toisiaan, mutta ne myös eroavat toisistaan. Siten ne sopivat parhaalla mahdollisella tavalla kulloisellekin tuotetyypille. TCO Certified on saatavana seuraaville tuotekategorioille: näytöt, kannettavat tietokoneet, tabletit, älypuhelimet, pöytätietokoneet, all-in-one-tietokoneet, projektorit ja VR-lasit. Lisätietoja on osoitteessa http://tcocertified.com/

EPEAT

Elektroniikkatuotteiden ympäristömerkintä, joka huomioi lähinnä ympäristö- ja terveyskriteerit. EPEAT-merkityt tuotteet täyttävät energiankulutusta, kemikaalien käytön rajoittamista, tuotteiden elinikää ja kierrätystä koskevat vaatimukset. Tuotteet luokitellaan kultaisella, hopeisella tai pronssisella värillä ympäristökriteerien täyttämisen mukaisesti. EPEAT-sertifioidut tuotteet tarkastetaan säännöllisesti uudelleen sen varmistamiseksi, että vaatimukset ovat sopivia ja että tuotteet ja tuotanto täyttävät vaatimukset.

Pohjoismainen ympäristömerkki – joutsen

Joutsenmerkki huomioi ympäristö-, laatu- ja terveyskriteerit. Joutsenmerkillä merkityt tietokoneet ja näytöt täyttävät alhaista energiankulutusta, muovi- ja kumiosissa käytettävien kemikaalien ja palonsuoja-aineiden käytön rajoittamista, ulkoisissa virtajohdoissa käytettävien ftalaattien käyttöä, LCD-näyttöjen taustavalojen ja projektorilamppujen elohopeasisältöä sekä alhaista melutasoa koskevat vaatimukset. Ne on myös helppo päivittää, purkaa ja kierrättää. Sosiaalisella puolella joutsenmerkki edellyttää sitä, että valmistajilla on toimintaohjeet.

Ennen joutsenmerkin saamista tietokoneiden on täytettävä erinäisiä vaatimuksia, jotka keskittyvät seuraaviin alueisiin:

  • Alhainen energiankulutus.
  • Ei sisällä vaarallisimpia palonestoaineita
  • Ei sisällä elohopeaa ja sisältää mahdollisimman vähän ympäristölle ja terveydelle vaarallisia kemikaaleja.
  • On helppo päivittää, purkaa ja kierrättää.

Energy Star

Energy Star -merkintä perustuu moniin eri kriteereihin. Tuotteiden on esimerkiksi kulutettava tavallista vähemmän energiaa. Energiankulutuksen on oltava mitattavissa, ja se on testattava EPA-hyväksytyssä laboratoriossa. Energy Star -merkittyjä tuotteita myös testataan suoraan hyllyltä joka vuosi. Yhdysvaltain ympäristövirasto loi Energy Star -merkinnän vuonna 1992 auttaakseen yrityksiä ja yksityishenkilöitä säästämään rahaa ja samalla myös ympäristöä rajoittamalla energiankulutusta.

EU-kukka

EU-ympäristömerkki, jota kutsutaan myös EU-kukaksi, lanseerattiin vuonna 1992 yhteiseksi eurooppalaiseksi ympäristömerkiksi. EU-ympäristömerkin avulla on helpompi tunnistaa sellaiset tuotteet ja palvelut, jotka vaikuttavat ympäristöön vähäisemmin koko elinkaarensa ajan: tuotanto, käyttö, kierrätys. EU-ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden valmistajat ovat myös minimoineen ihmisille, eläimille ja ympäristölle vahingollisten vaarallisten aineiden käytön. Sekä joutsenmerkki että EU-ympäristömerkki ovat riippumattomia tyypin 1 merkintöjä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on olemassa riippumaton organisaatio, joka määrittää kaikki kriteerit. Sen lisäksi vaatimusten taso tarkastetaan säännöllisesti.

Sininen enkeli

Blue Angel (Blaue Engel) on saksalainen ympäristömerkintä, jonka kriteerit on laatinut Saksan ympäristönsuojeluvirasto. Merkinnän tarkoituksena on minimoida haitallisten aineiden, energiankulutuksen ja jätteiden ympäristövaikutukset tuotteiden koko elinkaaren ajan. Sinisellä enkelillä merkityillä tuotteilla on pienemmät ympäristövaikutukset. Se on esimerkiksi valmistettu kestävän kehityksen mukaisista raaka-aineista, ne ovat energiatehokkaita ja sisältävät vähemmän haitallisia aineita ihmisille ja ympäristölle. Niiden tulee myös olla kestävän kehityksen mukaisia sekä helppoja korjata, kierrättää ja uusiokäyttää. Joutsenmerkin ja EU-ympäristömerkin tavoin sininen enkeli on valtiollinen ja vapaaehtoinen ympäristömerkki. Kriteereitä laaditaan kullekin yksittäiselle tuotekategorialle. Kriteerit on täytettävä, jotta tuote voi käyttää sinistä enkeliä.

Hyvät työskentelyolosuhteet tuotantolaitoksissa

Suuri osa IT-tuotteista valmistetaan niin sanotuissa korkean riskin maissa. Se tarkoittaa sitä, että riski ihmisoikeuksien rikkomiselle on tavallista suurempi. Esimerkkejä näista voivat olla pitkät työajat, siirtotyöläisten syrjintä, puuttuvat sanan- ja kokoontumisvapaudet sekä työehtosopimisen solmimisen oikeuden rajoittaminen.

Toimintaohjeet

Nykyään suurimmalla osalla IT-yrityksistä on toimintaohjeet. Toimintaohjeissa kuvaillaan yrityksen tapaa harjoittaa liiketoimintaa eettisesti, sosiaalisesti tai ympäristöllisesti oikealla tavalla. Toimintaohjeet perustuvat monesti kansainvälisiin standardeihin ja sopimuksiin, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansainvälisen työjärjestön ILO:n kahdeksaan keskeiseen yleissopimukseen ja YK:n Global Compact -aloitteen kymmeneen vastuullisen yritystoiminnan periaatteeseen. IT-alan toimintaohjeille on tyypillistä, että ne huomioivat niin ympäristöön, työympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen, ihmisoikeuksiin, liiketoiminnan etiikkaan kuin konfliktimineraaleihin liittyvät vaatimukset. Alan ohjeet ovat suhteellisen standardisoituja, eivätkä ne eroa mainittavasti toisistaan.

Vinkki! Yritysten toimintaohjeet julkaistaan usein yritysten kotisivuilla.

Riskit toimitusketjussa

IT-alan toimitusketju koostuu useimmiten pitkästä toimittajaketjusta. On haastavaa yrittää taata vaatimusten täyttyminen ja seurata niiden noudattamista ketjun kaikissa osissa, etenkin, kun kyse on aliurakoitsijoista.

Vinkki! Nykyään suurin osa alan yrityksistä on laatinut selvityksen siitä, millä tavalla ne huolehtivat arvoketjun riskeistä. Riskityö voi kuitenkin olla mitä vain aina yksinkertaisesta itsearvioinnista paikan päällä tehtaissa ja kaivoksissa tehtäviin tarkastuksiin. Suurin osa yrityksistä kertoo riskityöstään omalla kotisivullaan. Haluaisitko tietää, miten eri yritykset varmistavat vaatimusten täyttymisen toimitusketjun alemmilla tasoilla? Nämä tiedot on ilmoitettu yrityksen toimittajia koskevissa toimintaohjeissa.

Tehdastarkastukset ja sääntöjen noudattaminen

Tehdastarkastusten tarkoituksena on varmistaa, että tehtaan työskentelyolosuhteet vastaavat odotuksia. Tarkastuksen suorittaa yleensä joko ulkoinen tarkastaja tai yritys itse. Tarkastusryhmän suuruus ja tehtaalla vietettävien tarkastuspäivien määrä riippuu yleensä tehtaan koosta sekä tuotannon tyypistä. Tehdastarkastuksen aikana tutustutaan käytäntöihin, prosesseihin ja rutiineihin, jotka liittyvät työaikaan, työsopimuksiin, ikään, syrjintään, palkkaukseen, työskentely-ympäristöön, paloturvallisuuteen, kemikaalien käyttöön sekä jätteiden käsittelyyn ja päästöihin. Tarkastusryhmä käy myös tuotantoalueella ja juttelee työntekijöiden sekä tehtaan johtokunnan kanssa. Tietyissä tapauksissa tarkastetaan myös asumisolosuhteet (jos tehtaassa on asuntola) sekä ruokala.

Vinkki! Jotkin IT-yritykset kertovat avoimesti ja läpinäkyvästi sääntöjen noudattamista koskevasta työstänsä. Ne selvittävät, kuinka monta tarkastusta on suoritettu, minkälaisia poikkeamia on havaittu, mikä on poikkeamien vakavuusaste ja minkälaista työtä ne tekevät sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Nämä tiedot löytyvät yleensä yrityksen kotisivulta.

Koulutukset ja valmiuksien kehittäminen

Tehdastarkastus tarjoaa yleiskuvan sääntöjen noudattamisesta sekä tehtaassa mahdollisesti olevien poikkeamien ja puutteiden laadusta. Pitkäkestoisten parannusten ja ennaltaehkäisevän työn tekemiseksi monet IT-yritykset suorittavat koulutuksia ja kehittävät valmiuksia.

Alan aloitteet

  • Electronic Industry Citizenship Coalition (EICC) on laatinut yhteiset toimintaohjeet elektroniikka-alan toimijoille.
  • Global e-Sustinability Initiative (GeSi) on puolueettomien tietojen, resurssien ja parhaiden käytäntöjen johtava lähde. Sen avulla ICT-alalla vodaan saavuttaa yhteinen sosiaalinen ja ympäristöllinen kestävyys.
  • Japan Electronics and Information Technology Industries Association (JETA) työstää monia kestävään kehitykseen keskittyviä aloitteita.

Konfliktimineraalit

Elektroniikkatuotteet, kuten jotkin muutkin kuluttajatuotteet, sisältävät monesti pieniä määriä konfliktimineraaleja. Mitä konfliktimineraalit ovat, ja onko mahdollista olla käyttämättä mineraaleja, joita louhitaan konfliktialueilla?

Mitä konfliktimineraalit ovat?

Käsite konfliktimineraalit viittaa mineraalien, tinan, tantaalin, volframin ja kullan louhintaan konfliktialueilla sijaitsevissa kaivoksissa (esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan itäisissä provinsseissa). Mineraalien laittomalla louhimisella ja kaupalla rahoitetaan aseellista konfliktia suorasti tai epäsuorasti. Ihmisoikeuksia poljetaan vakavasti konfliktialueilla ja kaivoksissa.

  • Tina – käytetään muun muassa juotosaineena elektroniikkalaitteiden kaikissa piirilevyissä.
  • Tantaali (koltaanista) – käytetään sähkön säilömiseen konden¬saattoreissa elektroniikassa.
  • Volframi – käytetään muun muassa elektroniikassa laitteiden värinään.
  • Kulta – Käytetään pienissä määrissä elektronisten laitteiden komponenteissa.

Mineraalien alkuperän jäljitettävyys

IT-alan yrityksillä on pitkät toimittajaketjut, mikä tekee vaatimusten asettamisesta sekä yritysten ja sulattojen välisestä seurannasta haastavaa. Sulatto jalostaa kaivoksista saadut mineraalit puhtaiksi metalleiksi. Alalla tehdään töitä ennen kaikkea mineraalien alkuperän jäljitettävyyden parantamisen eteen, sekä alalla yhteisesti että yksittäisten yritysten sisällä. Nykyään monien toimittajien ja aliurakoitsijoiden on ilmoitettava, mitä mineraaleja ne käyttävät ja mistä ne ovat peräisin.

Sertifioidut konfliktivapaat sulatot

Conflict-Free Smelter Program tarjoaa yrityksille ja yritysten toimittajille riippumattoman kolmannen osapuolen tarkastuksen, joka selvittää, mitä sulattoja voidaan pitää ”konfliktivapaina” voimassa olevien globaalien standardien mukaisesti.

Vinkki! Tarkastuksen läpäisevät sulatot on lueteltu Conflict Free Sourcing Initiativen kotisivulla. Yli 200 yritystä on mukana aloitteessa joko kumppanina tai jäsenenä. Lue lisää täältä: http://www.conflictfreesourcing.org/

Kemikaalit

Elektroniikka sisältää vaarallisia aineita, kuten raskasmetalleja ja esimerkiksi bromattuja palonestoaineita. Ne voivat olla vaarallisia terveydelle ja ympäristölle, ennen kaikkea valmistuksen ja jätteidenkäsittelyn aikana.

Nykyään lainsäädäntö rajoittaa useimpien vaarallisten aineiden käyttöä. Elektroniikkateollisuus on onnistunut poistamaan vaiheittain bromatut ja klooratut palonestoaineet sekä PVC:n elektroniikasta. Muita alan poistamia aineita ovat lyijy, elohopea ja akkujen kadmium.

Vaaralliset aineet elektroniikassa


Raskasmetallit

Esimerkiksi elohopea, kadmium, lyijy ja heksavalentti kromi. EU:n RoHS-direktiivi rajoittaa kaikkien metallien käyttöä.

Halogenoidut palonestoaineet

Halogenoituja aineita, kuten bromia ja klooria, käytetään pehmittiminä ja palonestoaineina, jotka hidastavat elektroniikassa olevan materiaalin palamista tai estävät palamisen kokonaan. Ne hajoavat hitaasti ja kertyvät ihmisten ja eläinten elimistöön sekä kasveihin – ne voivat aiheuttaa syöpää ja ne vaikuttavat haitallisesti hormonaaliseen toimintaan. Joidenkin halogenoitujen palonestoaineiden epäillään myös olevan lisääntymismyrkyllisiä. EU:n RoHS-direktiivi rajoittaa PBDE (polybromatut difenyylieetterit)- ja PBB (polybromatut bifenyylit) -palonestoaineiden käyttöä.

Halogenoimattomat palonestoaineet

Halogenoiduille palonestonaineille on olemassa monia korvaavia aineita. Joidenkin halogenoimattomien palonestoaineiden terveys- ja ympäristövaikutuksia ei vielä tunneta.

Ftalaatit

Ftalaatit ovat aineita, joiden avulla muovista ja kumista voi tehdä pehmeää ja joustavaa. Niitä voi olla monenlaisissa muovi- ja kumituotteissa, esimerkiksi sähköjohdoissa. Niiden epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Eurooppalainen teollisuus on suurelta osin korvannut vahingolliset ftalaatit muilla pehmentävillä aineilla. Ftalaattien käyttöä on rajoitettu tai käyttö on kielletty kokonaan. Esimerkkejä säännellyistä ftalaateista ovat DEHP, DBP, BBP, DINP, DIDP ja DNOP.

Lainsäädäntö ja direktiivit


RoHS

RoHS (Restriction of Hazardous Substances) on EU-direktiivi, joka pyrkii rajoittamaan vaarallisten raskasmetallien ja palonestoaineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkatuotteissa tai kieltämään käytön kokonaan. Elohopean, lyijyn, heksavalentin kromin, PBB:n ja PBDE:n kodalla sallittu raja-arvo on 0,1 painoprosenttia homogeenisessa materiaalissa. Kadmiumin kohdalla raja-arvo on alhaisempi, 0,01 painoprosenttia homogeenisessa materiaalissa. RoHS-direktiivi kattaa :

  • Suuret kodinkoneet
  • Pienet kodinkoneet
  • IT- ja televiestintälaitteet
  • Kuluttajalaitteet
  • Valaistusvälineen
  • Sähköiset ja elektroniset työkalut
  • Lelut, urheilu- ja vapaa-ajan tuotteet
  • Lääkinnälliset laitteet
  • Tarkkailu- ja valvontalaitteet, sisältäen teolliset tarkkailu- ja valvontalaitteet
  • Automaatit
  • Muut sähköiset ja elektroniset laitteet, jotka eivät kuulu mihinkään yllä mainittuun kategoriaan.

CE-merket

Osoittaa, että sähköiset ja elektroniset laitteet täyttävät RoHS-direktiivin vaatimukset.

REACH

REACH (Registration, Evaluation, Authorisation and restriction of Chemicals) on EU-asetus joka koskee kemikaalin tuotantoa ja turvallista käyttöä. Tuotteen ostajalla on oikeus tietää, sisältääkö tuote jotakin REACH-direktiivin erityisen vaarallisten aineiden listalla (ns. kandidaattilista) olevaa ainetta. Näitä aineita kutsutaan myös SVHC-aineiksi (Substances of Very High Concern). Listaa päivitetään puolivuosittain, ja listalla on tällä hetkellä 168 ainetta.

Miksi ympäristölle vaarallisia aineita ei yksinkertaisesti vain korvata muilla?

Kun kemiallisia aineita aiotaan korvata, on toimittava erittäin varovaisesti, sillä uutta korvaavaa tuotetta ei ehkä ole tutkittu riittävästi ympäristöominaisuuksien suhteen. Uusien aineiden käyttöönotto vaatii laajoja tutkimuksia. Korvaavan tuotteen teknisten ominaisuuksien on lisäksi oltava vähintään yhtä hyvät kuin korvattavan tuotteen.

Vinkki! Monet tuotteita valmistavat yritykset toimivat olemassa olevan lainsäädännön tai omien kiellettyjen aineiden säännöstöjensä mukaisesti. Jos haluat lisätietoja vaarallisista aineista, suorita haku ja hae rajoitettuja, säänneltyjä ja valvottuja aineita.

Uusiokäyttö ja kierrätys

Puhelinten, tietokoneiden, televisioiden ja akkujen kaltainen elektroniikka sisältää aineita, jotka ovat haitallisia ympäristölle ja terveydelle, jos elektroniikkaa ei käsitellä oikein tuotteiden käyttöiän päättyessä. Arvioiden mukaan vuonna 2017 maailmassa muodostuu 50 miljoonaa tonnia elektroniikkajätettä. Loppukäyttäjien on tärkeä viedä elektroniikkaromu keräyspisteeseen, niin että niistä huolehditaan turvallisella ja ympäristöystävällisellä tavalla.

WEEE-direktiiivi


Mitä kannattaa pitää mielessä?

Elektroniikkaa ei ikinä saa heittää kotitalousjätteiden sekaan, vaan sertifioidun kierrätyspisteen on huolehdittava niistä turvallisella ja ympäristöystävällisellä tavalla.

Lisäksi arvioidaan, että noin 16–38 prosenttia EU:n elektroniikkajätteistä päätyy laittomille markkinoille ja unionin rajojen ulkopuolelle. Ole siksi varuillasi sellaisten lahjoitusten ja keräysten suhteen, joita sertifioitu kierrätyspiste ei tue.

Uusiokäyttö vai kierrätys?

Jos tuotteen uusiokäyttö on mahdollista, se on aina kierrätystä kestävämpi vaihtoehto. Käytettyjen tuotteiden lisääntynyt kysyntä on luonut markkinat elektroniikan uusiokäyttöpalveluille. Nykyään on olemassa monia yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet uuden elämän etsimiseen käyttäjäarvoa yhä omaaville tuotteille.